Esittely
Minusta ei pitänyt tulla ikinä kasvattajaa. Kävi kuitenkin niin klassisesti, että oma urokseni sai pentuja toiseen kenneliin ja niiden kasvua seuratessa kiinnostus asiaa kohtaan alkoi heräämään. Koirahistoriani on reilun 15 vuoden mittainen ja se on sisältänyt aina suomenlapinkoiria. ​Ensimmäisen oman koiran hankin vuonna 2008, kun Nalle (Dagolas Lempeä Mieli) tassutteli elämääni. Nallen hankin kotikoiraksi ja sanoin kasvattajalle, etten varmaaan harrasta sen kanssa mitään. Pentukurssin kautta nälkä alkoi kuitenkin kasvamaan ja pian harrastettiin aktiivisesti agilityä, sitten mukaan tuli toko, myöhemmin rally-toko ja viimeisimpänä nosework. Muutamaa muutakin lajia ollaan vuosien varrella kokeiltu. Toisen koiran hankkiminen oli koko ajan mielessä ja vuonna 2012 meille muutti Hukka (Dagolas Zäyseä Sielu). Hukka onkin sitten päässyt pienestä pitäen kokeilemaan erilaisia harrastuslajeja.
Itse en ole minkään tietyn lajin harrastaja, vaan miellän itseni enemmänkin lapinkoiraharrastajaksi. Tykkään kokeilla vähän kaikkea ja katsoa, mistä lajista kukin koira tykkää eniten. Omien koirieni lisäksi olen treenannut ja kisannut muutaman lainakoiran kanssa, jotka ovat olleet lähinnä suomenlapinkoiria. Koiraharratukseeni on kuulunut oman treenaamisen lisäksi myös muiden harrastajien kouluttaminen agilityssä, rally-tokossa ja noseworkissa. Kouluttaminen on tuonut näkemystä siitä, minkälaisia ominaisuuksia eri koiraharrastuslajeissa koiralta vaaditaan sekä parantanut koiranlukutaitoa. Olen Suomen Kennelliiton ja Lappalaiskoirat ry:n jäsen.
Tällä hetkellä omien koirien huidellessa reilusti eläkeiän puolella, oma aktiivisuus koiraharrastusrintamalla on hiljaisempaa. Onneksi vanhempienkin koirien kanssa pääsen kuitenkin toteuttamaan minulle mieluisinta harrastusta eli luonnossa liikkumista. Luonto onkin minulle sekä työ että harrastus, suuri intohimo. Molemmat koirat ovat tottuneet matkustamaan, joten niiden kanssa on helppo lähteä niin vaeltamaan Lappiin kuin melontaretkellä Etelä-Suomeen.
Kennel Hukattu
Nalle steriloitiin pian Hukan tulon jälkeen, eikä se saanut ikinä pentuja. Luonteensa ja muiden ominaisuuksien puolesta se olisi varmasti ollut keskivertoa parempi emäkoira, mutta minulla ei siihen aikaan ollut kiinnostusta eikä mahdollisuutta koirien kasvattamiseen. Kovasti Nallen pentuja kyllä kyseltiin, mutta kyselijät löysivät aivan ihanat lapinkoirat muualta. Nalle on myös melko yleistä sukulinjaa, joten sen käyttämättä jättämisen myötä ei mitään ihmeellistä kadonnut suomenlapinkoirien kannasta. Hukan kanssa oli alusta asti selvää, että se tulee jatkamaan sukua mikäli terveys- ja luonneasiat on kunnossa.
​
Olen seurannut suomenlapinkoiria aktiivisesti koko sen ajan, kun minulla on itsellä niitä ollut. Tästä johtuen olen saanut paljon avunpyyntöjä koiraa hankkimassa olleilta tutuilta ja tutun tutuilta. Yhdistelmiä ja koirien taustoja tutkiessa onkin muodostunut käsitys eri suvuista, niissä esiintyvistä sairauksista sekä kasvattajien tekemistä yhdistelmistä. Näitä tietoja pystyn hyödyntämään omassa kasvatustyössäni. Biologin koulutus antaa myös erittäin hyvän pohjan mm. genetiikan ja eläinten käyttäytymisen ymmärtämiselle. Tätä taustaa hyödynnän myös mm. käyttämällä pentujen sosiaalistamisessa tieteellisesti tutkittuja menetelmiä.
​
Pyrin kouluttautumaan lisää aina kun se on mahdollista. Kasvatusta silmälläpitäen olen osallistunut mm. seuraaville kursseille.​​
Kasvattajan peruskurssi
2019
Kasvattajan jatkokurssi
2020
Jalostusneuvojien peruskurssi
2023
Jalostusneuvojien syventävä jatkokurssi
2024
Ulkomuototuomareiden peruskurssin alkeiskurssi
tulossa 2025
Perinnöllisyystieteen perusteet (osat 1-5)
2024
Perinnöllinen monimuotoisuus ja pienten populaatioiden kestävä ylläpito (osa 1)
2025
Koiranpennun varhainen sosiaalistaminen (kasvattajille)
2025
Kotieläinten jalostus
käynnissä 2025
Koiran ruokinta
tulossa 2025
Kennelnimi Hukattu on johdateltu toisen koirani Hukan kutsumanimestä. Kiinnostukseni kasvatusta kohtaan heräsi juuri Hukan ensimmäisten pentujen synnyttyä. Kasvattajanimi Hukattu on myönnetty tammikuussa 2020. Olen allekirjoittanut Kennelliiton Kasvattajasitoumuksen eli sitoudun koiranpidossani ja koirankasvatuksessani noudattamaan Suomen Kennelliiton määrittelemiä periaatteita. Hukattu kennelin koirat ovat ns. valtalinjan lapinkoiria.
Kasvatuksen pääpaino tulee olemaan koirien luonteessa ja terveydessä. Nämä asiat ovat paitsi harrastuskoiralle ensisijaisen tärkeitä, myös kotikoirille. Mielestäni suomenlapinkoiran tulee olla arjessa avoin ja ystävällinen ja harrastuksissa toimintakykyinen ja riittävän energinen. Jalostukseen käyttämäni nartut ovat minimivaatimuksia laajemmin terveystutkittuja ja luonteen osalta laajasti testattuja. Ulkonäön osalta tavoittelen lapinkoiramaisen olemuksen ohella tervettä ja kestävää rakennetta sekä helppohoitoista turkkia.
​En kasvata täydellisiä koiria, eivätkä jalostukseen käyttämäni koirat ole täydellisiä. En ole koskaan täydellistä koiraa tavannut, enkä usko sellaisia edes olevan olemassa. Kaikista koirista löytyy vikoja tai puutteita, kun tarpeeksi tutkitaan ja testataan. Kasvattajana punnitsen jalostukseen käyttämieni koirien kohdalla, onko kyseisillä koirilla rodulle annettavaa näistä vioista tai puutteista huolimatta. Jalostusvalinnoilla pyrin paikkaamaan nartun vikoja tai puutteita uroksen ominaisuuksilla ja päin vastoin sekä tietenkin minimoimaan riskejä saatavilla olevan tiedon pohjalta.​
Rodun elinvoimaisuuden säilyttämisen kannalta avoimuus on ensiarvoisen tärkeää. Sen vuoksi kaikki koirieni viat ja sairaudet on paitsi luettavissa näiltä sivuilta, ilmoitettu myös Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnalle julkisena tietona, jolloin ne on nähtävillä myös Lappalaiskoiratietokannassa. Tulen kannustamaan myös kasvattien omistajia avoimuuteen.
Suomenlapinkoira
Luonne
​
Rotumääritelmässä suomenlapinkoiraa kuvataan älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Suomenlapinkoiran ominaisuuksiin kuuluu usein helppo koulutettavuus ja kontaktinhakuisuus, mitkä edistävät koiran peruskoulutusta. Kouluttamista se kuitenkin vaatii siinä missä mikä tahansa muukin koirarotu. Itsepäisyys ei kuulu rotuun ja koiran itsepäisyytenä nähtävä käytös on todellisuudessa usein seurausta motivointi- tai palkkausongelmasta. Vieraita ihmisiä kohtaan suomenlapinkoiran tulee olla avoin ja ystävällinen. Nartut ovat yleisesti koirasosiaalisempia kuin urokset. Molemmissa sukupuolissa on yksilöitä, jotka eivät aikuisena tule toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa toimeen. Useimmat suomenlapinkoirat sopivat harrastuskoiriksi useisiin koiraharrastuslajeihin, kunhan koira esim. terveyden ja luonteen osalta lajiin soveltuu. Yksilöiden välillä on kuitenkin paljon eroja mm. toistojen kestävyydessä, motivoinnissa ja nopeudessa. Harrastaminen suomenlapinkoiran kanssa vaatii ohjaajalta tietynlaista huumorintajua, eikä näiden kanssa pipoa kannata pitää liian kireällä. Suomenlapinkoira viihtyy ihmisten seurassa, pelkästään häkkikoiraksi se ei sovellu.
Suomenlapinkoirissa esiintyy myös ei-toivottuja ominaisuuksia, kuten hermostuneisuutta, arkuutta, aggressiivisuutta, ääniarkuutta ja liiallista haukkumista. Osittain nämä voivat johtua koulutuksen puutteesta. Suomenlapinkoiran kohdalla tulee muistaa, että se oli alunperin työkoira ja aktiivisia ne ovat edelleenkin. Ne vaativat päivittäin kunnon lenkityksen sekä mielellään muutakin aktivointia. Haukkuminen kuuluu rotuun, sillä sitä on käytetty niin paimennuksessa kuin reviirin vahtimisessa. Turhan räkyttäminen ei kuitenkaan ole lapinkoirien ominaisuus. Joillakin koirilla on myös liiallista riistaviettiä, mikä vaikeuttaa koiran vapaana pitoa. Nämä ovat asioita, joihin kannnattaa kiinnittää heti pennusta alkaen huomiota.
Virallisista luonnetesteistä ja MH-luonnekuvauksista löytyy tuloksia KoiraNetistä. Koiran luonteesta voi näiden lisäksi saada tietoa mm. SmartDOG testien ja petotestien avulla. Itse tykkään, että koiran luonnetta on kuvattu mahdollisimman monella tavalla ja monenlaisissa tilanteissa, koska jokainen testi on erilainen ja antaa erilaista tietoa koiran luonteesta. Näitä testituloksia yhteen kokoamalla ja peilaamalla omiin arkielämästä saatuihin kokemuksiin koiran käyttäytymisestä, saadaan kattavimmin selville, minkälainen koira pohjimmiltaan on.
​
Terveys
​
Vaikka suomenlapinkoira on verrattain terve ja pitkäikäinen rotu, siinäkin tavataan useita perinnöllisiä sairauksia. Sairaudet ovat levinneet lapinkoirakannassa laajalle, joten perinnöllisten sairauksien suhteen täysin riskitöntä yhdistelmää tai sukua ei ole olemassa. Joillekin perinnölliselle sairaudelle on olemassa geenitesti (mm. prcd-PRA, pompen, DM, CMR3, IFT122-PRA), mutta useimmille ei ole, eikä niiden periytymismekanismia tunneta.
Rodussa esiintyviä perinnöllisiä sairauksia ovat mm. allergiat, addisonin tauti, cushingin tauit, kilpirauhasen vajaatoiminta, epilepsia ja diabetes. Sairauksia on kaikkien koirien taustalla, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Oman koiransa viat ja sairaudet kannattaa aina ilmoittaa kasvattajan lisäksi myös rotujärjestön jalostustoimikunnalle julkisena tietona, jotta ne lisätään näkyville myös Lappalaiskoiratietokantaan. Näin ne voidaan paremmin huomioida sukulaisten jalostuskäytössä, vaikkei koira itse lisääntyisi.
​
Suomenlapinkoirilla on voimassa Perinnöllisten vikojena ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA), joka asettaa ehtoja pentujen rekisteröinnille. Ohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä ja vähentää elinkykyä alentavien, elämänlaatua huonontavien ja jalostuskelpoisuutta vähentävien perinnöllisten vikojen ja sairauksien leviämistä rodussa. Lisäksi PEVISAn avulla pyritään turvaamaan rodun geneettinen monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten geenien leviäminen ja näin tuettua rodun kestävää kehitystä. Tällä hetkellä suomenlapinkoirien PEVISAan kuuluu terveystutkimuksista vanhempien lonkka- ja kyynärkuvaus sekä silmätarkastus (tarkista tarkemmat ehdot rotujärjestön sivuilta). Lisäksi on ehtoja vanhempien iästä sekä rajoituksia uroksen jälkeläismäärästä.
Vastuuntuntoinen kasvattaja ei tutki ainoastaan pakolliseksi määriteltyjä asioita, vaan suomenlapinkoiralta olisi hyvä kuvat myös polvet, selkä ja olat. Polvivikoja esiintyy jonkun verran ja selkäkuvauksista tulee huonoja tuloksia melko paljon vähäiseen kuvausmäärään nähden. Olkia on kuvattu vielä vähemmän, joten sitä ei tiedä mitä niistä vielä löytyy. Näiden lisäksi suomenlapinkoirille löytyy geenitestit prcd-PRA:lle, pompen taudille, DM:lle, CMR3:lle ja IFT122-PRA:lle.
​
Ulkonäkö
​
Suomenlapinkoira on keskikokoa hieman pienempi, mutta kokoonsa nähden voimakasrakenteinen koira. Voimakkuuden vaikutelmaa korostaa tuuhea turkki, joka ei kuitenkaan saa olla liian massiivinen. Rodunomainen luonne näkyy koiran ryhdissä, hännänasennossa, liikkeissä ja myös ilmeessä, joka on pehmeä ja ystävällinen.
Suomenlapinkoiran pää on voimakaspiirteinen, verrattain leveä ja siinä on selvä otsapenger. Tässäkin tulee kuitenkin säilyttää kohtuus eli pää ja kuono eivät saa olla liian voimakkaita ja massiivisia. Kirsu on yleensä musta, mutta karvapeitteen väriin sopiva. Purennan tulee olla leikkaava. Silmät suomenlapinkoirilla on soikeat ja tummat, mutta kirsun tapaan karvapeitteeseen sopivat. Korvat on pystyt tai taitot.
Rungoltaan suomenlapinkoira on kauttaaltaan vahva ja lihaksikas. Häntä on suhteellisen korkealle kiinnittynyt, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla ns. paimenkoukku. Koiran liikkuessa häntä on taivutettu selälle tai kupeella, paikalla ollessa häntä usein laskeutuu alas. Raajat suomenlapinkoirilla on vahvaluustoiset, voimakkaat ja suorat. Raajakorkeuden tulee olla riittävä, jotta koiran voi kuvitella kykenevän alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaiseen työhön.
Suomenlapinkoiran liikkeet ovat vaivattomat ja yhdensuuntaiset. Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea. Kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisvärin tulee olla hallitseva. Säkäkorkeus on uroksilla 46-52 cm ja nartuilla 41-47 cm. Tyyppi on kuitenkin kokoa tärkeämpi.
​
Syvenny rotuun
​
​
​​
​
Yhteystiedot
