Esittely
Minusta ei pitänyt tulla ikinä kasvattajaa. Kuitenkin kävi niinkin klassisesti, että oma urokseni sai pentuja toiseen kenneliin ja niiden kasvua seuratessa kiinnostus asiaa kohtaan alkoi heräämään. Oma koirahistoriani on reilun 15 vuoden mittainen. Nuoruusvuoteni vartuin Pirkanmaan pohjoisosassa lähinnä hevostallilla, omasta koirasta vasta haaveillen. Opiskelujen tullessa ajankohtaiseksi tieni vei Ouluun opiskelemaan biologiaa, jonka jälkeen asuimme vuosia Etelä-Pohjanmaalla. Tämän jälkeen muutimme lähemmäs kotiseutuani ja tällä hetkellä kotimme löytyy Lempäälästä. Koirien lisäksi perheeseeni kuuluu puolisoni.
​
Ensimmäisen oman koiran hankin vuonna 2008, kun suomenlapinkoiran pentu nimeltä Nalle (Dagolas Lempeä Mieli) tassutteli elämääni. Nallen hankin kotikoiraksi ja sanoin kasvattajalle, etten varmaaan harrasta sen kanssa mitään. Pentukurssin kautta nälkä alkoi kuitenkin kasvamaan ja pian harrastettiin aktiivisesti agilityä, sitten mukaan tuli toko, myöhemmin rally-toko ja viimeisimpänä nosework. Muutamaa muutakin lajia ollaan vuosien varrella kokeiltu. Toisen koiran hankkiminen oli koko ajan mielessä ja vuonna 2012 meille muutti koirapoika Hukka (Dagolas Zäyseä Sielu). Hukka onkin sitten päässyt pienestä pitäen kokeilemaan erilaisia harrastuslajeja.
Itse en ole minkään tietyn lajin harrastaja, vaan miellän itseni enemmänkin suomenlapinkoiraharrastajaksi. Tykkään kokeilla vähän kaikkea ja katsoa, mistä lajista kukin koira tykkää eniten. Omien koirieni lisäksi olen treenannut ja kisannut muutaman lainakoiran kanssa, jotka ovat olleet lähinnä suomenlapinkoiria. Koiraharratukseeni on kuulunut oman treenaamisen lisäksi myös muiden harrastajien kouluttaminen agilityssä, rally-tokossa ja noseworkissa. Kouluttaminen on tuonut näkemystä siitä, minkälaisia ominaisuuksia eri koiraharrastuslajeissa koiralta vaaditaan sekä parantanut koiranlukutaitoa. Olen jäsenenä Suomen Kennelliitossa ja Lappalaiskoirissa.
Tällä hetkellä omien koirien huidellessa reilusti eläkeiän puolella, oma aktiivisuus koiraharrastusrintamalla on vähän hiljaisempaa. Onneksi vanhempienkin koirien kanssa pääsen kuitenkin toteuttamaan minulle mieluisinta harrastusta eli luonnossa liikkumista. Luonto onkin minulle sekä työ että harrastus, suuri intohimo. Molemmat koirat ovat tottuneet matkustamaan, joten niiden kanssa on helppo lähteä niin vaeltamaan Lappiin kuin melontaretkellä Etelä-Suomeen.
Kennel Hukattu
Nalle steriloitiin pian Hukan tulon jälkeen, eikä se saanut ikinä pentuja. Luonteensa ja muiden ominaisuuksien puolesta se olisi varmasti ollut keskivertoa parempi emäkoira, mutta minulla ei siihen aikaan ollut kiinnostusta eikä mahdollisuutta koirien kasvattamiseen. Kovasti Nallen pentuja kyllä kyseltiin, mutta kyselijät löysivät aivan ihanat lapinkoirat muualta. Nalle on myös melko yleistä sukulinjaa, joten sen käyttämättä jättämisen myötä ei mitään ihmeellistä kadonnut suomenlapinkoirien kannasta. Hukan kanssa oli alusta asti selvää, että se tulee jatkamaan sukua mikäli kaikki on kunnossa.
​
Olen seurannut suomenlapinkoiria aktiivisesti koko sen ajan, kun minulla on itsellä niitä ollut. Tästä johtuen olen saanut paljon avunpyyntöjä koiraa hankkimassa olleilta tutuilta ja tutun tutuilta. Yhdistelmiä ja koirien taustoja tutkiessa onkin muodostunut käsitys eri suvuista, niissä esiintyvistä sairauksista sekä kasvattajien tekemistä yhdistelmistä. Näitä tietoja pystyn hyödyntämään omassa kasvatustyössäni. Biologin koulutukseni antaa myös erittäin hyvän pohjan mm. genetiikan ja eläinten käyttäytymisen ymmärtämiselle, josta on myös paljon apua koirien kasvatuksessa. Tätä taustaa hyödynnän myös mm. käyttämällä pentujen sosiaalistamisessa tieteellisesti tutkittuja menetelmiä.
​
Kennelnimi Hukattu on johdateltu toisen koirani Hukan kutsumanimestä. Kiinnostukseni kasvatusta kohtaan heräsi juuri Hukan ensimmäisten pentujen synnyttyä. Kasvattajanimi Hukattu myönnettiin tammikuussa 2020. Olen allekirjoittanut Kennelliiton Kasvattajasitoumuksen eli sitoudun koiranpidossani ja koirankasvatuksessani noudattamaan Suomen Kennelliiton määrittelemiä periaatteita. Kasvatustyö tulee ajankohtaiseksi vasta tulevaisuudessa, mutta nyt on muodollisuudet hoidettu kuntoon hyvissä ajoin. Hukattu kennelin koirat ovat ns. valtalinjan lapinkoiria.
​
Koirien kasvattamiseen liittyen pyrin kouluttautumaan lisää aina kun se on mahdollista. Kasvattajan peruskurssin suoritin vuonna 2019 saaden kurssin lopputentistä täydet pisteet ja kasvattajan jatkokurssin heti seuraavana vuonna. Jalostusneuvojien peruskurssille osallistuin 2023. Perinnöllisyystieteeseen liittyvää osaamista kertasin suorittamalla Perinnöllisyystieteen perusteet -verkko-opintokokonaisuuden.
​
Suoritetut kurssit
-
Koirankouluttajakurssi (Suomen Palveluskoiraliitto)
-
Koetoimitsija 1 (Suomen Kennelliitto)
-
Koetoimitsija 2: agility (Suomen Agilityliitto)
-
Koetoimitsija 2: rally-toko (Suomen Kennelliitto)
-
Agilityn ratamestarikurssi (Suomen Agilityliitto)
​
-
Kasvattajan peruskurssi (Suomen Kennelliitto)
-
Kasvattajan jatkokurssi (Suomen Kennelliitto)
-
Jalostusneuvojien peruskurssi (Suomen Kenneliitto)
-
Syventävä jalostuskurssi (Suomen Kennelliitto)
-
Perinnöllisyystieteen perusteet (HealthyBreeding)
Kasvatuksen pääpaino tulee olemaan koirien luonteessa ja terveydessä. Nämä asiat ovat paitsi harrastuskoiralle ensisijaisen tärkeitä, myös kotikoirille. Mielestäni suomenlapinkoiran tulee olla arjessa avoin ja ystävällinen ja harrastuksissa toimintakykyinen ja riittävän energinen. Jalostukseen käyttämäni koirat ovat minimivaatimuksia laajemmin terveystutkittuja ja luonteen osalta testattuja. Ulkonäön osalta tavoittelen lapinkoiramaisen olemuksen ohella tervettä ja kestävää rakennetta sekä maltillista ja helppohoitoista turkkia. Haluan kannustaa kaikkia kasvattieni omistajia tutustumaan koiraharrastusten maailmaan.
​
En kasvata täydellisiä koiria, eivätkä jalostukseen käyttämäni koirat ole täydellisiä. En ole koskaan täydellistä koiraa tavannut, enkä usko sellaisia edes olevan olemassa. Kaikista koirista löytyy jonkunlaisia vikoja tai puutteita. Erityisesti silloin mitä tarkemmin koiran terveyttä tai luonnetta tutkitaan ja testataan. Kasvattajana punnitsen jalostukseen käyttämieni koirien kohdalla, että onko kyseisillä koirilla rodulle jotain annettavaa näistä vioista tai puutteista huolimatta. Lisäksi jalostusvalinnoilla pyrin paikkaamaan nartun vikoja tai puutteita uroksen ominaisuuksilla ja päin vastoin sekä tietenkin minimoimaan riskejä saatavilla olevan tiedon pohjalta.
​
Rodun elinvoimaisuuden säilyttämisen kannalta avoimuus on ensiarvoisen tärkeää. Sen vuoksi kaikki koirieni viat ja sairaudet on paitsi luettavissa näiltä sivuilta, ilmoitettu myös Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnalle julkisena tietona, jolloin ne on nähtävillä myös Lappalaiskoiratietokannassa. Tulen kannustamaan myös kasvattien omistajia avoimuuteen, mikäli sinne asti joskus päästään.
Suomenlapinkoira
Luonne
​
Rotumääritelmässä suomenlapinkoiraa kuvataan älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Suomenlapinkoiran ominaisuuksiin kuuluu usein helppo koulutettavuus ja kontaktinhakuisuus, mitkä edistävät koiran peruskoulutusta. Kouluttamista se kuitenkin vaatii siinä missä mikä tahansa muukin koirarotu. Itsepäisyys ei kuulu rotuun ja koiran itsepäisyytenä nähtävä käytös on todellisuudessa usein seurausta motivointi- tai palkkausongelmasta. Vieraita ihmisiä kohtaan suomenlapinkoiran tulee olla avoin ja ystävällinen. Nartut ovat yleisesti koirasosiaalisempia kuin urokset. Molemmissa sukupuolissa on kyllä yksilöitä, jotka eivät enää aikuisena tule toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa toimeen. Useimmat suomenlapinkoirat sopivat harrastuskoiriksi ainakin tietylle tasolle asti useisiin koiraharrastuslajeihin. Eli koiran kuin koiran kanssa pystyy varmasti ainakin alimmissa luokissa kilpailemaan, jos koira muilta osin (esim. terveys ja luonne) lajiin soveltuu. Yksilöiden välillä on kuitenkin paljon eroja mm. toistojen kestävyydessä, motivoinnissa ja nopeudessa. Harrastaminen suomenlapinkoiran kanssa voi vaatia ohjaajalta tietynlaista huumorintajua, eikä näiden kanssa pipoa kannata pitää liian kireällä. Suomenlapinkoira viihtyy ihmisten seurassa, joten pelkästään häkkikoiraksi se ei sovellu.
Suomenlapinkoirissa esiintyy myös ei toivottuja ominaisuuksia, kuten hermostuneisuutta, arkuutta, aggressiivisuutta, ääniarkuutta ja liiallista haukkumista. Osittain nämä voivat johtua koulutuksen puutteesta. Suomenlapinkoiran kohdalla tulee muistaa, että se oli alunperin työkoira ja aktiivisia ne ovat edelleenkin. Ne vaativat päivittäin kunnon lenkityksen sekä mielellään muutakin aktivointia. Haukkuminen kuuluu rotuun, sillä sitä on käytetty niin paimennuksessa kuin reviirin vahtimisessa. Turhan räkyttäminen ei kuitenkaan ole mikään lapinkoirien ominaisuus. Haukkumisesta saa ongelman, mikäli siihen ei oikeanlaisella koulutuksella puututa heti pentuvaiheessa. Joillakin koirilla on myös liiallista riistaviettiä, mikä vaikeuttaa koiran vapaana pitoa. Myös tähän kannattaa kiinnittää heti pennusta alkaen huomiota.
Virallisista luonnetesteistä ja MH-luonnekuvauksista löytyy tuloksia KoiraNetistä. Koiran luonteesta voi näiden lisäksi saada tietoa mm. SmartDOG testien ja petotestien avulla. Itse tykkään, että koiran luonnetta on kuvattu mahdollisimman monella tavalla ja monenlaisissa tilanteissa, koska jokainen testi on erilainen ja antaa erilaista tietoa koiran luonteesta. Näitä testituloksia yhteen kokoamalla ja peilaamalla omiin kokemuksiin tietyn koiran käyttäytymisestä, saadaan kattavimmin selville, minkälainen koira pohjimmiltaan on.
​
Terveys
​
Vaikka suomenlapinkoira on verrattain terve ja pitkäikäinen rotu, siinäkin tavataan useita perinnöllisiä sairauksia. Sairaudet ovat levinneet lapinkoirakannassa laajalle, joten perinnöllisten sairauksien suhteen täysin riskitöntä yhdistelmää tai sukua ei ole olemassa. Joillekin perinnölliselle sairaudelle on olemassa geenitesti (prcd-PRA, pompen, DM, CMR3, IFT122-PRA), mutta useimmille ei ole, eikä niiden periytymismekanismia tunneta. Kasvattajien tuleekin pyrkiä minimoimaan yhdistelmien riskejä ja kertoa näistä avoimesti pentujen ostajille. Lappalaiskoirien sivuilta löytyy lisätietoa rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksia (mm. addison, cushing, kilpirauhasen vajaatoiminta, epilepsia ja diabetes). Oman koiransa viat ja sairaudet kannattaa aina ilmoittaa kasvattajan lisäksi myös rotujärjestön jalostustoimikunnalle julkisena tietona, jotta ne lisätään näkyville myös Lappalaiskoiratietokantaan. Näin ne voidaan paremmin huomioida sukulaisten jalostuskäytössä, vaikkei koiraa itseään jalostukseen käytettäisi. Jalostustoimikunnalta voi tilata selvityksen oman koiransa suvun terveysriskeistä.
Suomenlapinkoirilla on voimassa Perinnöllisten vikojena ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA), joka asettaa tiettyjä ehtoja pentujen rekisteröinnille. Ohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä ja vähentää elinkykyä alentavien, elämänlaatua huonontavien ja jalostuskelpoisuutta vähentävien perinnöllisten vikojen ja sairauksien leviämistä rodussa. Lisäksi PEVISAn avulla pyritään turvaamaan rodun geneettinen monimuotoisuus, jotta saataisiin rajoitettua haitallisten geenien leviäminen ja näin tuettua rodun kestävää kehitystä. Tällä hetkellä suomenlapinkoirien PEVISAan kuuluu terveystutkimuksista vanhempien lonkkakuvaus ja silmätarkastus (tarkista tarkemmat ehdot rotujärjestön sivuilta). Lisäksi siihen kuuluu ehtoja vanhempien iästä sekä rajoituksia uroksen jälkeläismäärään.
Vastuuntuntoinen kasvattaja ei tutki ainoastaan pakolliseksi määriteltyjä asioita, vaan lisäksi suomenlapinkoiralta olisi hyvä tutkia myös polvet, kyynärät, selkä ja olat. Polvi- ja kyynärvikoja esiintyy jonkun verran ja selkäkuvauksista tulee huonoja tuloksia melko paljon vähäiseen kuvausmäärään nähden. Olkia on kuvattu vielä vähemmän, joten sitä ei tiedä mitä niistä vielä löytyy. Näiden lisäksi suomenlapinkoirille löytyy geenitestit prcd-PRA:lle, pompen taudille, DM:lle, CMR3:lle ja IFT122-PRA:lle. Omasta koirastaan kannattaa lähettää verinäyte koirien geenitutkimusryhmälle, sillä siitä voi tulevaisuudessa olla apua uusien geenitestien kehittämistyössä.
​
Ulkonäkö
​
Suomenlapinkoira on keskikokoa hieman pienempi, mutta kokoonsa nähden voimakasrakenteinen koira. Voimakkuuden vaikutelmaa korostaa tuuhea turkki, joka ei kuitenkaan saa olla liian massiivinen. Rodunomainen luonne näkyy koiran ryhdissä, hännänasennossa, liikkeissä ja myös ilmeessä, joka on pehmeä ja ystävällinen. Suomenlapinkoiran pää on voimakaspiirteinen, verrattain leveä ja siinä on selvä otsapenger. Tässäkin tulee kuitenkin säilyttää kohtuus eli pää ja kuono eivät saa olla liian voimakkaita ja massiivisia. Kirsu on yleensä musta, mutta karvapeitteen väriin sopiva. Purennan tulee olla leikkaava. Silmät suomenlapinkoirilla on soikeat ja tummat, mutta kirsun tapaan karvapeitteeseen sopivat. Korvat on pystyt tai taitot. Rungoltaan suomenlapinkoira on kauttaaltaan vahva ja lihaksikas. Häntä on suhteellisen korkealle kiinnittynyt, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla ns. paimenkoukku. Koiran liikkuessa häntä on taivutettu selälle tai kupeella, paikalla ollessa häntä usein laskeutuu alas. Raajat suomenlapinkoirilla on vahvaluustoiset, voimakkaat ja suorat. Raajakorkeuden tulee olla riittävä, jotta koiran voi kuvitella kykenevän alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaiseen työhön. Suomenlapinkoiran liikkeet ovat vaivattomat ja yhdensuuntaiset. Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea. Kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisvärin tulee olla hallitseva. Säkäkorkeus on uroksilla 46-52 cm ja nartuilla 41-47 cm. Tyyppi on kuitenkin kokoa tärkeämpi.
​
Syvenny rotuun
​
​
​​
​
Yhteystiedot
Huomioithan ennen yhteydenottoa, että meillä ei ole pentusuunnitelmia tällä hetkellä!
